Jokaisella on aikaa siihen, mitä hän pitää todella tärkeänä.

Koska ihminen ei voi vaikuttaa tunteidensa syntyyn, eri tunteita ei voida yleisesti arvottaa. Ei ole olemassa mittareita, jotka voisivat määritellä kunkin tunteen arvon tai merkityksen yleisesti hyväksytyllä tavalla. Näin ollen ei ole olemassa oikeita tai vääriä tunteita. Vaikka tunteita ei yleisesti voidakaan arvottaa, se ei tarkoita sitä, etteikö ihminen itse arvottaisi tunteitaan.

Ihminen kokee tunteita kaiken aikaa, eikä hän voi järjellään vaikuttaa niiden syntyyn. Kuitenkin hallitsemattomien ja spontaanien tunteiden hyväksyminen on meille vaikeaa, sillä sehän tarkoittaa sitä, ettemme hallitsekaan itseämme ja elämäämme. Tunteet vaikuttavat toimintaamme ja tahtoomme sekä tekemiimme päätöksiin. Jokaisen on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten hän toimii tunteen vallattua mielensä.

Kiire on tunne

Kiire on ihmisissä, ja sen nostama tunne nousee siitä, että aistimme tai luulemme aistivamme toisissamme jotakin, joka taas nostattaa meissä kiireen tunteen. Emme voi syyttää muita hankaliksi kokemistamme tunteista. Jos sisälläsi nousee kiireen tunne, olet siitä vain ja ainoastaan itse vastuussa.

Kommunikoidessamme muiden kanssa lähetämme tunneviestejä ja jäljittelemme myös toistemme tunteita. Tunteet tarttuvat; oli sitten kyse ilosta, surusta tai kiireestä. Ilmeisesti tunnetartunnassa on kyse joukkoon kuulumisen tarpeesta, ja toiset ovat alttiimpia saamaan tunnetartuntoja kuin toiset. Jokainen on kuitenkin loppujen lopuksi vastuussa omista tunteistaan.

Voimme myös jäädä tunnekoukkuun, mikä tarkoittaa tiettyyn tunteeseen jumiutumista. Tunnekoukusta voi yrittää päästä eroon siirtymällä vaikka hetkeksi toiseen tilaan, kertomalla siitä työtoverille tai kumppanille. Tunnekoukku on luonteeltaan aina lyhytaikainen. Jos ihminen jää tunnekoukkuun kiireensä kanssa, muodostuu siitä vähitellen asenne, joka on osa hänen ajatusmaailmaansa.

Arvot ohjaavat toimintaamme

Asenteet ja arvot ohjaavat toimintaamme ja vaikuttavat valintoihimme. Työntekoa ja suorittamista arvostetaan ainakin niiden ihmisten joukossa, jotka ovat työelämässä. Kun ihminen menettää työpaikkansa, muuttuvat hänen asenteensa ja arvostuksensa ansiotyöhön liittyen. Arvot näkyvät myös arkielämässä esimerkiksi siten, että kiireen keskellä saatamme sanoa, ettei meillä ole aikaa johonkin, mitä meidän pitäisi tehdä tai mitä haluaisimme tehdä. Jokaisella on kuitenkin aikaa siihen, mitä hän pitää todella tärkeänä: kysymys on loppujen lopuksi arvovalinnoista. Arvojen kanssa käsi kädessä kulkevat ihanteet, jotka ovat elämän varrella ikään kuin tarttuneet meihin.

Asenteet ja ihanteet ovat aina omaksuttuja, joten hankaliksi koettuja asenteita ja arvoja on mahdollista muokata ja niistä voi myös vapautua. Asenteiden ja arvojen muuttaminen on kuitenkin vaikeaa ja selkeästi sidoksissa siihen, miten ja missä ihminen on ne omaksunut. Vanhemmat ovat lapsille merkittävimmät elämisen mallit, ja siten vanhempien ihanteet ja asenteet suhteessa kiireeseen niin sanotusti periytyvät lapsille. Alati kiireinen vanhempi viestii lapsilleen, että ihmisellä kuuluukin olla aina kiire.

Päästä irti kiireestä

Vaikka kiire saisikin meidät valtaansa, on meillä monia mahdollisuuksia irtautua siitä esimerkiksi hidastamalla vauhtia, muuttamalla tilaa tai rauhoittamalla mieltä. Vauhdin hidastaminen voisi tarkoittaa ihan konkreettisesti esimerkiksi kävelyvauhdin hidastamista. Vaikka haluatkin kuulua joukkoon, pystyisitkö joskus kävelemään hitaammin kuin muut kadulla kulkevat? Entä voisitko tehdä jonkin työtehtäväsi hitaammin? Tilan muuttaminen voisi tarkoittaa konkreettisesti sitä, että kun tunnet kiireen tunnun kasvavan, menet johonkin toiseen tilaan tai huoneeseen, josta voi katsella esimerkiksi maisemia. Tai voisitko lähteä metsään tai puistoon kävelemään kesken työpäivän tai kotiaskareiden?

Mielen rauhoittaminen ei vaadi mitään erityisiä valmiuksia ja sen voi opetella kuka tahansa. Se tarkoittaa ajatusten rauhoittamista katkaisemalla mielessä meneillään oleva tunne- ja ajatusvirta toistamalla tiettyä sanaa, lausetta, melodiaa tai rukousta.

Ja sitten ei kun kokeilemaan, heti, kun mielen yrittää vallata kiireen tuntu!

Lähde: Pertti Puronen (2005). Irti kiireestä. WSOY. Tilaa kirja!