Aikaa voi tuhlata, mutta ei ostaa lisää. Omaa ajankäyttöään voi sen sijaan suunnitella uusiksi.

Pertti Puronen johdattaa kirjansa avulla miettimään kiireen olemusta sekä siihen liittyviä arvoja ja tarpeita. Onko suurin ongelmamme se, että pidämme kiireestä? Ahdistaako joutilaisuus? Kertooko kiire tarpeellisuudestamme? Ylläpitääkö kiirettämme työpaikan tehokas ilmapiiri ja yleinen pyrkimys taloudelliseen hyvinvointiin? Kukaan meistä ei voi hallita aikaa, mutta jokaisella meistä on mahdollista hallita omaa ajankäyttöämme.

Työ määrittää identiteetin

Työn merkittävyyttä korostetaan sanomalla, että työ antaa ihmiselle identiteetin. Mikäli ihmisen koko identiteetti nojaa työn varaan, ei elämään voi mahtua juuri muuta kuin työ. Ihmisiä arvotetaan usein työnsä tai ammattinsa perusteella. Tutkinto ei kuitenkaan takaa työpaikkaa, vaan nykyään ollaan kiinnostuneita siitä, mitä ihminen todellisuudessa osaa tehdä ja kuinka tehokkaasti, ja miten pitkälle hän on valmis joustamaan työnantajan tarpeiden mukaisesti.

”Suomalainen seurustelee perheensä kanssa alle seitsemän minuuttia vuorokaudessa.”

Ihmiset tekevät töitä usein tauotta. Tämä koskee erityisesti niitä, jotka tekevät ajatustyötä. Nykyään työntekijöiltä edellytetään taitoa jättää työasiat työpaikalle työajan päätyttyä, mutta voidaanko siinä koskaan täysin onnistua?

Työhön voidaan paeta kotiongelmia

Siinä vaiheessa kun työ alkaa viedä lähes kaiken ajan ja mielenkiinnon, muodostaa se vakavan uhkan perheenjäsenten väliselle vuorovaikutukselle. Työ voi antaa keinon väistää niitä ongelmia, joihin emme ihmissuhteissamme tai itsessämme uskalla puuttua. Tilastokeskuksen vuonna 2001 tekemän tutkimuksen mukaan suomalainen seurustelee perheensä kanssa vain alle seitsemän minuuttia vuorokaudessa. Kertovatko korkeat avioeroluvut siitä, että perhe-elämä muuttuu kiireen myötä pinnalliseksi?

Suorituskeskeisyys syö vapaa-ajan

Usein kiireen syntyä edesauttaa moni muukin ajankäyttö kuin vain työhön liittyvä osa. Varsinainen ongelma saattaakin olla elämän suorituskeskeisyys. Suorittaminen ei useinkaan rajaudu pelkkään työelämään, vaan se heijastuu muuhunkin elämään. Kaikesta toiminnasta voi tulla suorittamista, oli se sitten työtä, kouluttautumista tai harrastamista.

Harrastukset ja vapaa-ajantoiminnot eivät ole tarpeettomia, sillä työn vastapainona tulisi olla jotakin mukavaa tekemistä. Mutta silloin, kun harrasteiden vaatima aika ei ole enää samassa linjassa sen kanssa, mitä kohtuudella ajatellen ihminen virkistäytyäkseen tarvitsee, on tilanne muuttumassa vakavaksi. Tässä asiassa jokainen tietää omat henkilökohtaiset rajansa – vai tietääkö? Haalivatko ihmiset itselleen liikaa tekemistä, jotta voisivat suorittaa vain lisää ja lisää?

Hetki joutilaisuutta

Joutilaisuutta voidaan kuvata tehokkuuden, pakonomaisen suorittamisen tai rationaalisen toiminnan vastakohtana. Joutilaisuuden käsite voidaan ymmärtää myös aktiivisena harjoittelemisena olemaan tekemättä asioita mahdollisimman nopeasti tai olemaan suunnittelematta ehtivänsä paljon. Joutilaisuuden voidaan ymmärtää tarkoittavan myös esimerkiksi tyhjäkäyntiä, joka on keino saavuttaa kiireettömyys ja mielenrauha ainakin tilapäisesti. Ahdistaako sinua ajatus joutilaisuudesta? Vai toivoisitko voivasi viettää joskus täysin joutilaan hetken?

”Ajankulkua ei voi kukaan hallita.”

Yleinen väite on, että meillä ei ole riittävästi aikaa tai tarpeeksi tunteja vuorokaudessa. Yleensä puhumme ajasta tarkoittaen sillä aikaa, jonka voidaan mitata kellolla. Kaikkihan on sidottu aikaan ja aikatauluihin, esimerkiksi työpäivä ja sen taukojen pituus sekä julkinen liikenne. Melko yleisesti ajatellaan, että kiire on hallittavissa. Tätä käsitystä tukevat erilaiset saatavilla olevat ajanhallintaoppaat, joiden perustana on ajatus siitä, että ajankäyttöä pystyy hallitsemaan, kunhan vain aikatauluttaa sen riittävän hyvin ja toimii tarpeeksi tehokkaasti. Ajankulkua ei kuitenkaan voi kukaan hallita, mutta jokainen voi vaikuttaa siihen, miten hän toimii suhteessa käytettävissään olevaan aikaan.

Ajan arvo

Aika on väline, jota tarvitaan päämäärän saavuttamiseen. Ajalla on näin ollen joku arvo, jonka määrittäminen on koettu ongelmalliseksi. Ehkä se johtuu siitä, että aikaa voi vain myydä, mutta sitä ei voi ostaa lisää.

Ajan arvo on usein sidottu siihen, mitä tietyssä ajassa tapahtuu tai voisi tapahtua. Usein myös sanotaan, että aika on rahaa. Tarkoitetaanko sillä sitä, että aika on yhtä arvokasta kuin raha? Meillä on käytössämme useita aikaan liittyvä käsitteitä: ajan antaminen, ajan kuluttaminen, ajan tuhlaaminen ja ajan varastaminen. Suuri kysymys onkin, minkä arvon ajalle annat, mihin haluat aikasi ja elämäsi käyttää?

Lähde: Pertti Puronen (2005). Irti kiireestä. WSOY.