Olen 40-vuotias ja yhteistä aikaa mieheni kanssa on noin kolme vuotta. Avioliitossa siitä noin vuosi. Meillä on puolivuotias lapsi. Seurusteluaikana olin vuorotyössä enkä huomannut tai halunnut huomata miehen viihtyvän aamusta iltaan baarissa. Kun lapsemme ilmoitti tulostaan, mies ikään kuin innostui baarielämästä vielä enemmän. Hän lupasi pyhästi lapsen synnyttyä lopettaa menonsa.

Haluaisin kipeästi neuvoja liittyen parisuhteeseeni. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä reilut 4 vuotta, ja olemme kumpikin 21-vuotiaita. Viime aikoina on alkanut tulla enemmän pieniä konflikteja ja mustasukkaisuuskohtauksia puolin ja toisin. Nykyään emme ole viettäneet enää yhteistä laatuaikaa, vaan viikonloputkin ovat kuluneet kavereiden kanssa ja baareissa käymiseen. Alkoholin tultua kuvioihin emme

Olemme olleet yhdessä jo melkein 20 vuotta ja minua on koko tämän ajan vaivannut se, että suhteemme alussa mieheni seurusteli vähän aikaa "entisen ystäväni" kanssa. Hän palasi sitten luokseni, koska ystäväni ei halunnut sitoutua häneen. Annoin anteeksi, mutta nykyään minusta on alkanut tuntua, että minä en kuitenkaan ollut miehelleni ykkösvaihtoehto,

Olemme liki keski-ikäinen pariskunta ja olleet yhdessä viisi vuotta. Muutimme yhteen melko pian seurustelun alkamisen jälkeen ja menimme vuoden päästä naimisiin. Siitä runsas kaksi vuotta meille syntyi kaivattu lapsi. Sitten pesäntekoon, rankka rakentamisen suunnittelu: ostetaanko, rakennetaanko jne. Toisen halut ja toiveet vastoin omiani. Taloudellisesti olen aina ollut realisti. Olimmekin nokat

Olen 39-vuotias nainen, joka on etsinyt rinnalleen miestä noin 10 vuoden ajan. Minulla on vahva uskonnollinen vakaumus ja esiaviollisia suhteita ei ole ollut. Minulla on ollut hyviä ystäviä, miespuolisissa vähemmän näiden vuosien varrella. Löysin netin kautta 1,5 vuotta sitten ruotsalaisen 45-vuotiaan miehen, jonka Ruotsissa asuva serkkuni tunsi ja sanoi, että

Olemme vähän yli 50-vuotias pariskunta. Olemme kihloissa ja olleet yhdessä 13 vuotta, mutta EMME ASU YHDESS”. Tämä on alkanut jotenkin viime aikoina rassaamaan meitä molempia. Syy tähän on työpaikkojen kaukainen sijainti, jos muutamme yhteen. Miehelleni tulisi 1,5 h ajomatka yhteen suuntaan, jos hän muuttaisi luokseni. Minun taas pitäisi saada työpaikka

Olen väsynyt parisuhteeseeni. Olemme n. 30-vuotiaita ja suhteemme on kestänyt jo vuosia. Usein mietin, kestääkö se enää tätä. Miesystäväni ei tunnu kykenevän suunnitelmallisuuteen ja päättäväisyyteen muuten kuin urallaan. Sama vika on minussakin. Olemme asuneet erossa töidemme vuoksi kolme vuotta. Ennen sitä asuimme vuosia yhdessä. Mies muutti töiden perässä toiseen kaupunkiin.

Olen 25-vuotias nainen ja olen tapaillut vajaat kaksi kuukautta itseäni vanhempaa miestä. Meillä molemmilla on entisiä suhteita ja kipeitä kokemuksia suhteen päättymisestä. Itselläni päättyi vuosi sitten aika vaikea suhde, jota kesti melkein vuoden. Seurustelimme aluksi miehen kanssa vajaa puoli vuotta, kunnes hän petti minua exänsä kanssa. Jätin hänet, mutta noin

Olen eronnut kerran pitkästä parisuhteesta, joka oli nuoruuden rakkauteni. Nyt olen uudessa suhteessa miehen kanssa, mutta huomaan, etten osaa enää samalla tavalla luottaa ja antautua suhteeseen niin kuin ennen. Pelkään, että tämäkin suhde epäonnistuu enkä siksi uskalla avautua tälle uudelle ihmiselle enää kokonaan. Toisaalta tiedän, ettei suhde voi onnistua, jos

Olen 23-vuotias nainen ja seurustellut noin kaksi vuotta avomieheni kanssa. Meille on tullut ongelma seksistä. Noin puoli vuotta sitten aloin huomata, että seksi ei kiinnosta minua enää edes ajatuksissa. Mieheni taas on erittäin aktiivinen, ja siksi meillä on kireät välit. Olen miettinyt syytä tähän kaikkeen, mutta en keksi mitään järkevää