Olen ollut jo viisi vuotta toisena naisena. Suhde alkoi heti avioeroni jälkeen. Olin aviossa 30 vuotta ja tuntuu, että en ole vieläkään päässyt yli ihan kokonaan. Kuitenkaan en ole voinut lopettaa tätä elämääni kakkosnaisena enkä ole ottanut sitä enää edes vakavasti, sillä tiedän, että mies ei eroa koskaan. Kysynkin, mitä

Olen aloittanut seurustelun pitkän yksinolon jälkeen. Olen seurustellut uuden tyttöystäväni kanssa noin kolme kuukautta ja suhde on toiminut hyvin. Kumpikin on ilmaissut haluavansa sitoutua suhteeseen täysillä. Minulla on kuitenkin välillä vaikeuksia hyväksyä, että kumppanillani on menneisyys. En ole mustasukkainen siten, että epäilisin hänen pettävän minua, vaan minua vaivaa, mitä hän

Olen ollut suhteissani sairaalloisen mustasukkainen. Osittain siihen voi vaikuttaa pettävä isäni ja hänen luoma huono, epärehellisen miehen malli. Olen kärsinyt hänen käytöksestään suunnattomasti etenkin vanhemmalla iällä. Toisaalta myönnän, että itselläni on ollut aina vaikeuksia luottaa itseeni. En ole kai kokenut saavani tarpeeksi hyväksyntää vanhemmiltani pienenä. Olen tehnyt paljon töitä itsetuntoni

Tein Suhdesopan sivuilta löytyvän parisuhdetestin, ja sain tulokseksi mustasukkaisen suhteen. Elämme poikaystäväni kanssa melko suuren kriisin jälkimainingeissa, joten uskon sen hieman vaikuttaneen tulokseen, mutta toisaalta tunnistin kyllä itseeni osuvia piirteitä. Avokkini ”omat menot” ahdistavat minua, mikä aiheuttaa usein riitoja. Mielelläni väittäisin, että syy on molemmissa, luottamukseni on petetty liian monta

Olen suhteessa, jossa käyttäydyn erittäin mustasukkaisesti. Olen ollut aina jonkin verran mustasukkainen, mutta tämä äärimmäisen mustasukkainen käytös on minulle uutta. Tästä suhteesta puuttuu jollain lailla turvallinen olo ja luottamus. Osittain siihen lienevät syynä menneet tapahtumat ja kommunikoinnin puute. Olen vasta nyt herännyt tajuamaan oman vastuuni merkitystä käyttäytymisessäni. Olen tähän asti

Olen seurustellut miehen kanssa noin kolme kuukautta, ja kokoajan hänellä on ollut tosi hyvät välit naapuriinsa. Viime viikonloppuna näin naapurin ekaa kertaa kunnolla, kun olimme kaveri-illallisella hänen luonaan, ja ilta oli katastrofi. Tyttö piikitteli koko ajan minua. Tunsin itseni tytön ja mieheni kavereiden seurassa ahdistuneeksi. Kukaan heistä ei ollut kiinnostunut

Olen kaksikymppinen nainen ja ollut suhteessani kohta vuoden. Olen tällä hetkellä niin sanotusti selkä seinää vasten, enkä tiedä, miten alan purkaa tätä tilannetta. Ongelmana on pakkomielteeni kontrolloida kumppaniani sekä järjetön mustasukkaisuus. Riitelemme usein. Aloitan yleensä riidat kaivamalla esiin jotain vanhaa kinaa, jonka jälkeen suorastaan verbaalisesti pahoinpitelen kumppaniani. Tämän riitelymallin olen

Olen hankalassa tilanteessa. En ymmärrä enää missä mennään, mikä vialla – minä, me vai hän, miksi elo tökkii niin? En haluaisi antaa periksi vaikka ei päästäkään eteenpäin. Olen uuvuksissa. Parisuhteessamme on jotain vialla. Kaikki menee hyvin, jos minä olen aina valmis tekemään juuri niin kuin vaimo ehdottaa tai sanoo. Hän

Suhdesoppaan tuli kaksi kysymystä samasta aiheesta. Psykologi vastaa molempiin yhdistetysti. 1. Kysymys En osaa ajatella enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin että 31-vuotias tyttäreni täytyy olla narsisti. Häneltä ei saa empatiaa eikä myönteistä käyttäytymistä milloinkaan muulloin kuin, jos siitä on hänelle hyötyä. En tiedä, mitä tekisin tyttäreni kanssa. Olen miettinyt, olenko

Olen 29-vuotias mies ja pelkään jääväni ilman rakkautta ja omaa perhettä. Minulla on ollut yksi lyhyt seurustelusuhde kolme vuotta sitten. Tämä tuttavuus alkoi netissä. Ongelmani on ollut aina se, etten tiedä miten ja mistä voisin löytää hyvän naisen. Minulla on ollut aina voimakkaita negatiivisia käsityksiä itsestäni. Olen hävennyt olemustani ja