Olen seurustellut nykyisen avopuolisoni kanssa kuusi vuotta, josta olemme asuneet yhdessä kolme vuotta. Olemme molemmat eronneet ja kummallakin on kaksi aikuista lasta. Avomiehelläni ero johtui siitä, että ex-vaimo jätti hänet. Avomieheni on yrittäjä pienessä kaupungissa, jossa myös hänen ex-vaimonsa on yrittäjänä. Ero oli tapahtunut pari vuotta ennen tapaamistamme. Ero oli

Nyt oisi pikainen neuvo tarpeen. Olen aivan solmussa enkä tiedä enää mitä teen. Olen neljän lapsen yksinhuoltaja (kaikki hyvin tällä saralla). Rakastuin viime vuoden joulukuussa mieheen ja hän minuun (tai ainakin uskoin niin). Meillä meni kaikki ihan hyvin. Lapseni hyväksyivät hänet ja hän minun lapseni (hänellä ei ole omia lapsia).

Olen ollut suhteessa 1,5 vuotta. Miehelläni on edellisestä suhteesta lapsi. Lapsen synnyttyä ex-vaimo lähti pois ja otti lapsen mukaansa. Lapsi on silloin tällöin viikonloppuna meillä. Se jätti mieheeni vain niin ison arven, että meidän tulevaisuuden suunnittelumme on mahdotonta. Minä haluaisin edetä, mutta mieheni ei. Minä haluaisin joskus antaa miehelleni mahdollisuuden

Olen melko uudessa avoliitossa järkevän miehen kanssa ja meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa. Olemme tuttavia vuosien takaa, mutta tapailumme ennen raskauttani kesti vain muutaman kuukauden eli emme varsinaisesti ehtineet seurustella lainkaan saati sitten riidellä, elää tavallista arkielämää ja tutustua kunnolla. Nyt meillä menee hyvin ja tietenkin ilomme lapsesta

Olen 24-vuotias nainen ja elän vakituisessa parisuhteessa kaikin puolin mukavan miehen kanssa. Hän on 29-vuotias. Olemme pitäneet yhtä kuusi vuotta, ja asuneet yhdessä lähes saman verran. Kun aloimme seurustella, olin vasta 18-vuotias. Minulla oli kuitenkin ollut poikaystäviä, joten mikään ensirakkaus nykyinen avomieheni ei ole. Meillä on hyvä suhde, kunnioitamme ja

Olen 35 vuotias nainen, eronnut 8 vuotta sitten ja minulla on 12 vuotias poika. Eroni jälkeen minulle on ollut useampia 1-3 vuotta kestäneitä suhteita, mutta en ole asunut kenenkään kanssa, vaan ollut poikani kanssa. Pojallani on ADHD ja arjen pyöritys on ollut rankkaa. Hän on kuitenkin hyvin selvinnyt normaaliopetuksessa ja

Olen noin 50-vuotias sinkkunainen Etelä-Suomesta. Taas kerran havahduin olleeni toinen osapuoli suhteessa, jossa mies haluaa alistaa, vähätellä, nimitellä, ja määräillä jopa väkivallan avulla. Olen kaksi kertaa eronnut: olen ollut naimisissa ja avoliitossa. Lisäksi minulla on ollut jokunen yritys seurustella pidempään. Lapsuudenkodissani koin läheltä väkivaltaa, ja äitini oli usein mielisairaalassa hermoromahduksien

Olemme 31- vuotiata ja elämme avioliitossa. Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta ja yksi koululainen. Olen kotiäitinä mieheni pyörittäessä yritystään. Kaikki on ulkoiselta puolelta kunnossa ja mieheni on tyytyväinen elämäämme. Koen eläväni parasta aikaa, kun saan olla lasten kanssa kotona. Vain parisuhde on väljähtänyt paikoilleen. Koen olevani jo ihan itsestäänselvyys.

Suhteemme on kestänyt yli kymmenen vuotta. Olen todella tyytyväinen tähän suhteeseen – avopuolisoni on monin tavoin fiksu, järkevä, empaattinen, hellä, luotettava, tasapainoinen, harkitseva, kannustava… Voimme mielestäni yleensä keskustella asioistamme ja tunteistamme avoimesti keskenämme. Erään asian suhteen olen ollut jo pidempään ihan lukossa. Lapsuuteni meni turvattomassa ja tasapainottomassa kodissa aikuisten vastuuta

Olen seurustellut itseäni 12 vuotta nuoremman naisen kanssa yli 3 kk ja ongelmia alkaa jo näkyä. Naisellani ei ole koskaan ollut yli vuoden mittaista suhdetta. Yleensä juttu on kuulemma purkaantunut 2-3 kk:n aikana ja ymmärrän miksi. Eli naisellani on suuri koira, joka on erittäin huomionkipeä ja vie aikaa todella paljon