Olen 33-vuotias mies ja tyttöystäväni on 23 vuotta. Olemme seurustelleet muutaman vuoden, mutta nyt vaikuttaa, että suhteemme kariutuisi. Tyttöystäväni on jo jättänyt minut ja kertonut, että pääsyy eroon on raivokohtaukset, joita olen suhteen aikana saanut 3-4 kappaletta. Raivokohtaukseni ovat tulleet riitelyn seurauksena. Olen heitellyt tavaroita lattialle, rikkonut telkkarin, kaatanut hyllyjä

Olen seurustellut nykyisen avomieheni kanssa 12 vuotta. Kun tapasimme, hän oli juuri menettänyt vaimonsa traagisesti. Mies oli tuuliajolla, ryyppäsi ja juhli, mutta seurustelumme rauhoitti hänet. Vuoden yhdessä olon jälkeen mies kuitenkin petti minua. Se ei tuntunut oikein miltään, koska entinen aviomieheni petti minua kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Annoin nykyiselle avomiehelleni mahdollisuuden

Olemme olleet naimisissa 20 vuotta ja kokeneet sekä ylä- että alamäkiä. Vaimoni käytös muuttui erityisellä tavalla kuitenkin reilu vuosi sitten. Hän valitti väsymystä ja tehottomuutta ja alkoi syyttää minua kaikesta. En ottanut tarpeeksi huomioon, viitsinyt kuunnella tai ollut tukena. Ehkä hän oli osittain oikeassa. Vuosi sitten vaimo alkoi syyttää minua

Olen 28-vuotias ja tällä hetkellä umpikujassa itseni kanssa. Tapasin aviomieheni vuonna 2000 ja olemme olleet naimisissa kolme vuotta. Meillä on 2-vuotias lapsi. Menneisyydessäni on eräs raskas tapahtuma. Minulle tehtiin vuonna 1998 ei toivotun raskauden keskeytys. Kamppailin sen tuomien tunteiden kanssa kovasti, koska en puhunut siitä keneellekään. Jälkeenpäin ymmärrän olleeni masentunut

Olisi pari kysymystä avioeroon liittyen. Vaimoni ilmoitti erosta yhtäkkiä ilman mitään varsinaista syytä. Hän vei minulta lapset, irtaimiston ja suuren osuuden omaisuudestani. Ei kuulemma ollut ketään, mutta lähti kuitenkin heti kaverini matkaan. Voiko hän muuttaa kyseisen henkilön kanssa (ja lasteni) kanssa avoliittoon meidän asumuseromme aikana? Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta

Olen 32-vuotias kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti. Elämäni on kaikkiaan ollut rankkaa – lapsuudessa kärsitystä vanhempien alkoholismista (joka jatkuu edelleen) aina lapseni tulevaan sijoitukseen, johon itse olen päätynyt ja sitä pyytänyt. Itselläni ei ole päihdeongelmia. Parisuhteeni kahden isomman lapsen isän kanssa oli aikanaan repivä, henkistä ja jonkin verran myös fyysistä väkivaltaa sisältävä.

Olemme olleet avoliitossa 11 vuotta ja meillä on 9-vuotias poika. Kolme viimeistä vuotta suhde on ollut kriisissä. Mies pakenee hiljaisuuteen ja raskaaseen huokailuun, kun asioista tulisi puhua suoraan. Sukupuolisuhteemme on kuivunut lähes kokonaan. Miehelläni on erektiovaikeuksia, joihin hän ei ole hakenut apua. Minä puolestani kaipaan läheisyyttä, asioiden jakamista ja keskusteluyhteyden

Olen 46-vuotias nainen ja asunut nykyisen avomieheni kanssa 10 vuotta. Meillä on yksi yhteinen 9-vuotias lapsi ja minulla on lisäksi kaksi aikuista lasta edellisestä liitostani. Olen avomiestäni viisi vuotta vanhempi. Miten saisin miehen ymmärtämään, että kaikki on lopussa, kun hän ei suostu kuuntelemaan, keskustelemaan tai muutenkaan kommunikoimaan kanssani suhteemme vaikeuksista?

Olen epätoivon vallassa. Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa 10 vuotta, mutta nyt tuntuu, etten jaksa enää elää hänen kanssaan. Toisaalta toivoisin asioiden paranevan, koska lapsemme kärsivät tästä kaikesta. Mieheni on alkoholisti, minkä tajusin vasta odottaessa ensimmäistä lastamme. Mieheni ei voinut jättää juhlintaa, vaan kaljaa oli saatava, myös arki-iltoina. Tietenkään en

Meillä on vaimoni kanssa kolme lasta: 6-vuotiaat kaksoset ja 2-vuotias kuopus. Ongelmamme on se, että vaimollani jo muutaman vuoden ajan ollut tapana kinuta aina jotakin, kunnes minulta menee hermo ja annan periksi. Silloin hän saa haluamansa asian, kuten nuorimman poikamme, kissan ja akvaarion. Vaimoni on kuulemma ollut koko ikänsä kinuava