[Kirjoittanut: Pohdiskelija] Kesän lämpö tuntuu enää heikosti iholla. Vaikka aurinko hohtaa pilvettömältä taivaalta, ilmassa on syksyinen häivähdys. Kesän viimeinen perhonen, kärpäsen surina ja tuulahdus, joka heiluttaa hiljaa pellon kultaisia oljenkorsia. Mieli täyttyy kaipauksesta. Jälleen kerran on luovuttava kesästä – lämmöstä ja elämästä. Lapsena syksyn tulo oli jännää aikaa. Koulu alkoi,

[Kirjoittanut: Pohdiskelija] "Ihana poika syntyi meille juuri. Olemme onnesta sekaisin", luin siskoni miehen lähettämää tekstiviestiä kyyneleet silmissä. Olin pakahtua onnesta. Jokin maailmassa oli muuttunut. Jotain käsittämättömän suurta tapahtunut: uusi, pieni elämä oli saanut alkunsa. Kun myöhemmin puhuin siskon kanssa puhelimessa, kuulin hänen äänessään sellaista hellyyttä ja lempeyttä, jota en ollut

[Kirjoittanut: Sofie] "Ei muuta kun reppu selkään, niin mä laitan sinne kiviä", totesi työkaverini toiselle työkaverille, joka on juuri saanut hankittua ensimmäisen oman asuntonsa, siis lainarahalla tietenkin. Tämä toinen työkaveri on itse myös melko uusi lainanottaja, joten taisi kommentti tulla kokemuksen syvällä rintaäänellä. Välillä ihmiset laittavat niitä kiviä reppuun aivan

[Kirjoittanut: Sofie] Mitähän sitä tekisi ilman unelmia? Mihin pääsisi pakoon tätä arkielämää, jos ei olisi ihania haaveita tulevasta? Eikä sitten välttämättä niitä unelmia, joita ei voi edes ikinä saavuttaa, vaan myös niitä, jotka oikeasti päättää toteuttaa ja joiden saavuttamisen eteen on tehtävä tarkkojakin suunnitelmia. Silti moni viettää koko elämänsä ajatellen

[Kirjoittanut: Sofie] Joskus sitä vaan jää tuijottamaan jotain ihmistä jonkun aivan odottamattoman kommentin takia, kun ei voi melkein uskoa, että nuo sanat tulivat tuon ihmisen suusta. Näin kävi minulle eräänä päivänä, kun mieheni ystävä päätti avata sanaisen arkkunsa ulkonäkööni liittyen. Ja kommentti oli erittäin positiivinen. Ihminen, jonka kanssa olen useampaan

[Kirjoittanut: Sofie] Joku siinä kasvavassa vatsassa kiinnostaa. Mikähän mua vaivaa, kun palaan aina yhä uudestaan tuijottamaan työkaverini kasvavaa vatsaa? Joku siinä kiehtoo. Siinä on jotain kaunista ja uskomatonta. Kerrankin vatsa saa kasvaa niin, että se herättää lähinnä ihailua. Perhesuunnittelu ei ole tällä hetkellä meidän perheyksikössämme ajankohtaista. Silti vauvajutut pyörivät päässä

[Kirjoittanut: Sofie] "Onks sul kaikki ok? Sä näytät jotenkin niin…" Hei apua, nyt sen näkee jo naamasta. Tähänkö sitä on sitten tultu? Turhautuneisuus sisälläni on saanut sellaiset mittasuhteet, että se näkyy jo ulospäin. Aikaisemmin olen pystynyt pitämään pahat päivät omana tietonani työpaikalla, mutta nyt se ei enää onnistukaan. Monissa asiakaspalvelutehtävissä

[Kirjoittanut: Sofie] "Lääkäri sano sille, että pidä kivaa, aikaa on vähän." Tämä kommentti saa minut havahtumaan työpäivän jälkeisestä koomastani junassa. Mara on saanut kuolemantuomion ja lääkäri on kehottanut häntä elämään täysillä, kun vielä on aikaa. Asiasta keskustelevat keski-ikäiset miehet siirtyvät sujuvasti puhumaan mökin vaneriseinäisestä huussista, Kaliforniasta ja Ford Focuksesta, mutta

[Kirjoittanut: Pohdiskelija] Tunnen omituista vierautta ja tänne kuulumattomuutta, vaikka olen ollut poissa Suomesta vain reilut pari viikkoa. Vaikka fyysisesti seison kotimme eteisessä, on mieleni jäänyt kauas toiselle puolelle maapalloa. Sydämeni kulkee vielä pitkin Laosin maaseututeitä ja korvat kuulevat kaskaiden sirityksen. Silmissä välkkyy ilta-auringossa kylpevä Mekong. On yllättävää, miten lyhyessä ajassa

[Kirjoittanut: Pohdiskelija] Istuin lauantaina olohuoneen sohvalla ja tuijotin ulos ikkunasta. Auringon paiste oli houkutellut ulos ulkoilijoita. Pelloilla vilkkui iloisia kasvoja ja hiihtäjien pipoja. Annoin katseen levätä, olla paikallaan. Pitkästä aikaa huomasin huoneessa olevan niin hiljaista, että kuulin seinäkellon viisarin liikkeet. En tiedä kuinka kauan istuin siinä, ehkä vain vartin, mutta